Mitä kehittämismenojen aktivointi vaatii tilintarkastettavalta yhtiöltä?

Jos yhtiösi on aktivoinut kehittämismenoja taseeseen, pelkkä kirjaus ei riitä. Aktivoinnista pitää olla hallituksen päätös ja menoista kustannuspaikkakirjaukset, muuten tilintarkastaja ei pysty todentamaan, mihin aktivointi perustuu.

Tämä tulee vastaan tyypillisesti ohjelmisto- ja tuotekehitysyhtiöissä, ja se huomataan usein vasta tilintarkastuksessa. Silloin korjaaminen on hitaampaa kuin etukäteen tehtynä.

Mitä aktivointi käytännössä tarkoittaa?

Kehittämismenot voidaan tietyin edellytyksin kirjata taseeseen kuluttamisen sijaan ja poistaa useamman vuoden aikana. Käytännössä se tarkoittaa, että tuotekehitykseen käytetty raha ei rasita yhden vuoden tulosta vaan jakautuu.

Se on laillinen ja usein perusteltu ratkaisu. Mutta se ei ole kirjanpidollinen tekninen valinta, vaan päätös, jonka pitää olla dokumentoitu.

Kaksi asiaa laista kannattaa tietää etukäteen. Jos vaikutusaikaa ei voi luotettavasti arvioida, kehittämismenot on poistettava enintään kymmenessä vuodessa. Ja aktivoituja kehittämismenoja ei saa jakaa osinkona siltä osin kuin niitä ei ole vielä kirjattu kuluksi. Jälkimmäinen tulee usein yllätyksenä siinä vaiheessa, kun osingonjakoa suunnitellaan.

Kolme asiaa, jotka tilintarkastaja kysyy

Hallituksen päätös. Aktivoinnista pitää olla päätös, joka kertoo mitä aktivoidaan, millä perusteella ja miltä ajalta poistot tehdään. Ilman päätöstä aktivointi on kirjanpitäjän tekemä ratkaisu, jolle ei ole valtuutusta.

Erittely siitä, mitä on aktivoitu. Onko mukana vain ostettuja palveluita vai myös omaa työtä eli palkkoja? Näiden käsittely eroaa, ja tilintarkastaja kysyy tämän.

Kustannuspaikkakirjaukset. Aktivoitujen menojen pitää olla jäljitettävissä alkuperäisiin tositteisiin. Jos ne on kirjattu yhtenä summana ilman erittelyä, jälki katkeaa.

Näiden kolmen yhdistelmä on se, mitä tilintarkastuksessa kutsutaan audit trailiksi: ketju, jota pitkin summa taseessa voidaan seurata takaisin yksittäisiin kuluihin.

Mitä maksaa, jos ketju puuttuu?

Jos ketju puuttuu tilintarkastusvaiheessa, vaihtoehtoja on kaksi. Joko erittely rakennetaan jälkikäteen, mikä on selvitystyötä ja maksaa. Tai aktivointi puretaan, mikä muuttaa tulosta ja tasetta, mahdollisesti merkittävästi.

Kumpikin tulee kalliimmaksi kuin se, että päätös ja erittely tehdään silloin kun meno syntyy.

Kolme kysymystä omalle taseellesi

Jos taseessasi on aktivoituja kehittämismenoja, tarkista kolme asiaa:

Löytyykö hallituksen pöytäkirjasta päätös aktivoinnista ja poistoajasta?

Tiedätkö, mitä kuluja siihen summaan sisältyy, ja sisältyykö siihen palkkoja?

Näkyvätkö nämä kulut kirjanpidossa omalla kustannuspaikallaan?

Jos vastaus johonkin on ei, se kannattaa korjata ennen seuraavaa tilinpäätöstä.

Lyhyesti

• Aktivointi vaatii hallituksen päätöksen, ei vain kirjauksen
• Erittele mitä on aktivoitu, erityisesti sisältyykö palkkoja
• Kustannuspaikkakirjaukset tekevät ketjusta jäljitettävän
• Jälkikäteen korjaaminen on aina kalliimpaa kuin etukäteen tekeminen

Lähteet

• Kirjanpitolaki 1336/1997, 5 luku 8 §, tutkimus- ja kehittämismenojen jaksottaminen: Finlex
• Työ- ja elinkeinoministeriön asetus kehittämismenojen aktivoinnista (1066/2008)

Asetuksessa määritellään, mitä menoja aktivointiin saa sisällyttää. Mukaan lasketaan kehittämistoiminnasta aiheutuneet välittömät menot, mukaan lukien toimintaan välittömästi osallistuneiden henkilöiden palkat ja henkilösivukulut. Juuri siksi kulut pitää olla kirjanpidossa eroteltuina esimerkiksi kustannuspaikalle, jotta aktivointi voidaan ylipäätään tehdä.

Lue seuraavaksi

Mikä tekee kirjanpidosta kallista? Aktivoinnit ovat yksi niistä asioista, jotka eivät näy tositemäärässä.

Miksi hinta, joka annetaan ilman pääkirjaa, ei pidä? Pääkirja paljastaa aktivoinnit. Tositemäärä ei.

Kaikki artikkelit: Kirjanpito, selitettynä yrittäjälle

Haluatko tietää mitä kirjanpito maksaisi teidän tilanteessanne? Katso mistä hinta muodostuu.

Päivitetty: 1.9.2026